Helpotuksen huokaisu

Huhhuh, mikä viikko! Onneksi se on nyt ohi. Mun on pitänyt tulla päivittämään tuoreempia opiskelukuulumisia jo jonkin aikaa, mutta en vain ole kerinnyt.

Viikot ja kuukaudet vierivät nopeasti. Nyt on käynnissä kuuden viikon pieneläinputki, joka alkoi diagnostiselta kuvantamiselta. Siellä pääsimme seuraamaan sairaalapotilaiden ultraäänitutkimuksia sekä harjoittelemaan röntgenkuvausta. Lisäksi harjoittelimme oma-aloitteisesti ultraamista omilla eläimillämme, koska onhan se nyt pieneläimiä hoitavalle eläinlääkärille aika olennainen taito.

Röntgenkuvien tulkintaan liittyen teimme vinon pinon pakollisia tehtäviä, joista olikin valtavasti hyötyä, mutta aika paljon jäi omatoimisen opiskelun varaan. Onneksi posti kiikutti parahiksi uuden diagnostisen kuvantamisen kirjan, jota pyrin jakson aikana sivu sivulta sisäistämään.

Urakkani katkaisi tosin tiistaina järjestetty Saaren yksikön käytännön tentti, jota stressasin viikon ajan varmaan enemmän kuin mitään tenttiä tähän asti. Meidän on väliaikaiset praktiikkaoikeudet saadaksemme nimittäin läpäistävä tietyt käytännön kokeet ja koska olen tänä vuonna sallinut itseni keskittyä pieneläimiin, koin tuosta tuotantoeläintentistä hienoista ahdistusta. Sen piti alunperin olla vasta toukokuussa, joten olin kuvitellut, että ehtisin vielä hyvin kertailla tuotantoeläinasiat ennen sitä. Kun sitten selvisi, että minun pitääkin suoriutua tentistä jo maaliskuun lopulla, niin iski vähän paniikki. Pelkäsin, että päätökseni nousee minua vastaan.

Käytännön tentissä piti kiertää kymmenkunta rastia, joilla suoritettiin erilaisia tuotantoeläinten diagnostiikkaan tai hoitoon liittyviä tehtäviä suullisesti, kirjallisesti tai sitten ihan käsillä demonstroiden. Jännitin niin kovasti, että väitin eräälle tunnelman keventämistä yrittäneelle opettajalle, että meiltä löytyy soopeli, mustavalkoinen ja trikkisheltti! Juu-u, niin vissiin... Haha. Oli aika nöyrää lähteä sitten korjailemaan sitä, ettei saa suustaan edes koiriensa värejä oikein. Ei se aina lähde.

Tulokset julkistettiin tänä aamuna, enkä muista, koska aiemmin olisin avannut koetuloksia sydän pamppaillen. Valtavaksi huojennuksekseni ja riemukseni tentti menikin lopulta ihan reippaasti läpi. Ehkä se kandikesä koittaa sittenkin!

Torstaina oli puolestaan diagnostisen kuvantamisen loppukoe, joka oli luonteeltaan hiukan rennompi suullinen ryhmätentti, jossa piti tulkita neljät röntgenkuvat. Se menikin ihan löysin rantein. Diagnostisen kuvantamisen viikkojen väliin mahtui myös yksi viikko päivystyksiä, eli käytännössä kaksi 16 tunnin vuoroa ja yksi kahdeksan tunnin vuoro sekä varapäivystykset. Aika vähän siis loppuviimeksi. Oli kivaa, jälleen kerran, vaikka joukkoon mahtui yksi harmillisen hiljainenkin vuoro. Onneksi O suostui kiikuttamaan Iipun sinä iltana namipalkalla toimineeksi harjoituspotilaaksemme.

Päivystyksiä on kuitenkin vielä loppukeväästä luvassa. Saimme esittää klinikkavuoden kahdelle viimeiselle soveltavalle viikolle toiveet sijoituspaikastamme ja pääsin ykkösvaihtoehtooni, eli pieneläinsisätaudeille, -poliklinikalle, teho-osastolle ja päivystykseen. Jee!

Kaiken koulustressin lomassa piristin itseäni yhtenä päivänä hankkimalla keittiöön muutaman pääsiäisen värisen esineen. Saimme nimittäin viime vuonna pääsiäistuliaisiksi kivoja, keltaisia sisustusjuttuja, jotka halusin nyt laittaa esille keittiöön.

Lisäksi sain vihdoin ostettua noita puhelimenjohto-ponnareita. Klinikkavuosi - tai lähinnä sen edellyttämä hiusten kiinnipitäminen on syönyt puolet hiuksistani, joten toivon, että nämä eivät katkoisi hiuksia yhtä pahasti... Muuten mulla on pian iatrogeeninen polkkatukka.

Kolmas löytö olivat valkoiset Puman kengät, jotka bongasin -70% alesta. Näille olikin tarvetta, sillä kaikki vanhat kevätkenkäni olivat rikki. Kyllä nyt kelpaa kipitellä pitkin keväisiä teitä.

Ja keväthän täällä vihdoinkin on! Aurinko on paistanut kirkkaasti kolme päivää ja ruoho nousee kaiken kuolleen keskeltä kohisten. Löysimme tässä taannoin kivoja uusia lenkkimaastoja Malmilta.

Pieneläinrykäyksen ensimmäinen osio päättyi tänään niin sanottuun praktiikkakurssiin, eli lähinnä ensi kesää koskeviin käytännön luentoihin. Tuntui oudolta marssia aamulla ensimmäisinä opintovuosina niin kovin tutuksi käyneen EE-talon ovista sisään ja istahtaa koko päiväksi luentosalin penkkejä kuluttamaan. Tauolla jouduin jopa hetken miettimään, että mistäs ne vessat oikein löytyivätkään. Mutta en valita, se oli hyvä päätös tälle muuten varsin intensiiviselle viikolle. 

Viikonlopun suunnitelmat?

Ottaa kissoista mallia.