torstai 20. helmikuuta 2014

The Great Cats(by)


Laskiskelin tässä, että elämästäni on hurahtanut ohi jo 17,5 vuotta ohi pääsääntöisenä opiskelijana, joten normaaliin päivärytmiini kuuluu jonkinsortin opiskelu. On kuulunut niin kauan, etten oikein osaa olla tarttumatta kirjoihin iltaisin. Mitä muutakaan hyödyllistä sitä oikein tekisi? Ja vaikka meillä ei tänä vuonna olekaan juuri tenttejä, eikä varsinaisesti olisi mikään pakko lukea yhtään mitään, tykkään pitää rutiineistani kiinni. Oppiminen on kivaa ja saan uuden oivaltamisesta sekä itseni kehittämisestä paljon iloa  ja sisältöä elämääni. Etenkin, kun tiedän, että kaikesta oppimastani on todennäköisesti ensi kesänä hyötyä.


Kaiken tämän pohjustuksen jälkeen on kuitenkin tunnustettava yksi asia: keskiviikot ovat aina olleet kaikkein laiskimpia päiviäni. Kun takana on jo kolme lukuiltaa, tekee välillä mieli tehdä jotakin ihan muuta. Torstai menee sitten taas uudella innolla viikonloppua odotellessa, mutta keskiviikot - hrrr. Ja koska tällä hetkellä minun ei oikeasti ole pakko lukea, olen antanut näiden inhokkipäivieni keskiviikkojen suhteen itselleni hiukan armoa. Perjantait ja lauantait olen aina pitänyt opiskeluvapaina rentoutumispäivinä, niin että sunnuntaina tekee jo uudella innolla mieli tarttua uuteen aiheeseen.

Mikä jugurttipurkki? Missä?
"Ei oo näkynyt!"

Mutta tosiaan - keskiviikko, pikkulauantai. Mikä ihana tekosyy tarttua blogin kirjoittamiseen! Ajattelin tällä kertaa kertoilla lähinnä viimeaikaisista opiskeluasioista. Viime viikko oli tosiaan jakson viimeinen Saaren viikko, joka piti sisällään lähinnä navettakäyntejä, yhden päivystyksen ja  yhden Saaren pieneläinvastaanotolla vietetyn päivän. Näistä viimeksimainituista tykkään erityisen paljon, sillä vastaanotolla näkee ehkä tyypillisempiä pieneläinpotilaita kuin Viikissä. Toisin sanoen paljon korva- ja ihopotilaita, patinpoistoja, sterilaatioita, kastraatioita sekä yksinkertaisia sisätautipotilaita. Hyvää valmennusta kesää silmällä pitäen ja mukavaa mielenvirkistystä kaikkien tuotantoeläinkeissien keskellä!


Lisäksi tuntuu, että Saarella selvästi suurempi osa potilaista on kissoja kuin Viikissä. Tai ehkä kyse on sattumasta. Joka tapauksessa viime viikko oli omalla kohdallani todellinen kissaviikko, sillä opiskelujen ohella osallistuin kahdelle vapaaehtoiselle kissa-aiheiselle luennolle. Kissat kun tuppaavat jäämään opetuksessamme hiukan koirien jalkoihin, joten haluan hyödyntää kaikki tilaisuudet kartuttaa tietojani niistä. Luennoista ensimmäisen piti keskiviikkona puhdasta kissapraktiikkaa tekevä eläinlääkäri ja sen aiheena olivat kissapotilaiden erityispiirteet muihin lajeihin verrattuna sekä kissojen asialliset käsittelytavat klinikkaolosuhteissa. Pidin tästä luennosta aivan erityisen paljon ja sain paljon hyviä vinkkejä niin kissojen yleistutkimuksen yksityiskohtiin (kuten kilpirauhasen palpointiin tai suuontelon tutkimiseen) kuin diagnostiikkaankin liittyen sekä pääsin esittämään pari mieltäni askarruttanutta kysymystä mm. kissojen ruokinnasta.

Toisen luennon piti lauantaina kissojen ongelmakäytökseen perehtynyt eläintenkouluttaja ja täytyy myöntää, että siihen kyllä vähän petyin. Luennosta suurin osa käsitteli ihan perusjuttuja, kuten riittävää hiekkalaatikkomäärää monikissataloudessa tai stressin välttämistä resursseja lisäämällä ja itse ongelmakäytöksen ratkomistavat jätettiin aika vähälle - osittain lukuisien kysymysten aiheuttaman aikapulan vuoksi. Vaikka ei mitään niin huonoa, etteikö jotakin hyvääkin. Innostuin luennon myötä opettamaan kissoillemme jälleen temppuja. Istumista olimme harjoitelleet ennenkin ja nyt se sujuu jo varsin kivasti. Lisäksi opetin Utulle muutamassa minuutissa high fiven, joka vaati itse asiassa paljon vähemmän toistoja kuin saman tempun opettaminen aikoinaan Iipulle. Yksi luennon tärkeimmistä viesteistä olikin, että kissaa ei lähtökohtaisesti pitäisi pitää koiraa helpompana lemmikkinä, vaan sille pitäisi keksiä aivan yhtä paljon aktiviteettia ja aivotyöskentelyä kuin koirillekin.


Kouluttajalla oli mielestäni myös erittäin kunnioitettava motto: hänen mielestään ruokakuppi on lemmikeillämme aivan turha, lähinnä omistajan tarpeita palveleva esine. Kun ottaa huomioon, miten paljon eläimet käyttävät luonnossa aikaa ravinnonhankintaan, ei ole oikeastaan mikään ihme, että nykylemmikit tylsistyvät, lihovat ja kehittävät ongelmakäytöstä. Paljon suositeltavampaa olisi tarjota ruuat erilaisista aktivointileluista, jotka tarjoavat eläimille aivotyötä, onnistumisen tunteita, mielihyvähormonien erittymistä ja ajankulua. Kouluttaja kertoi, että hänellä ei ole omille eläimilleen yhtäkään ruokakuppia ja että aktivointi onnistuu hyvin myös märkäruuan kanssa.

Niinpä meille lähtikin heti Zooplussan tilauksen mukana tulemaan kissojen aktivointilauta ja useita muitakin älypelejä tekisi mieli tässä lähitulevaisuudessa hankkia. Meiltä löytyy tällä hetkellä vain yksi koirien älypeli, kissoille askarreltu leikkilauta sekä peruskongeja, jotka ovat tosin olleet aivan liian vähäisellä käytöllä viime aikoina. Samoin älypelin kaivoin nyt pitkän tauon jälkeen esille - ihan vain todetakseni, että yhä edelleen se on Taikkikselle aivan liian helppo ja muille liian vaikea. Eniten kiinnostaisi tällaisen kouluttajan suositteleman ruoka-alustan hankinta:

Northmate Catch, kuva


Hiukan tosin mietityttää, että millaisenkohan sotkun yhdistelmällä aktivointilelu + raakaruoka mahtaakaan saada aikaan, mutta jotenkin tuo argumentti ruokakupin turhuudesta oli itselleni jotenkin niin herättelevä, että haluaisin ehdottomasti ainakin kokeilla sen toteuttamista käytännössä.

Löytyykö teiltä aiheesta kokemusta?

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ilman niitä ei olisi varmaan jäänyt edes kiinni ;)

      Poista
  2. Ihana blogi sulla! Löysin tämän vasta, ja vähän selailin vanhempiakin tekstejä. Todella kauniita kuvia täällä!

    Minulla on kolme korat-kissaa, jotka siis vaativat melko paljon seuraa/aktiviteetteja. Raksukuppina niillä on Royal caninilta joskus saatu labyrintti-kulho, ja se toimii meillä hyvin. Pulska kastraattikollini lopetti sen avulla raksujen ahmimisen. Joskus ruokin kissat ripottelemalla raksuja sinne tänne pitkin asuntoa, se toimii samalla hyvänä virikkeenä. Ei ole kokemusta miten sama idea toimisi märkäruoan kanssa :D

    Miten opetit tuon "high fiven" kissoille? Meidän kissat osaavat antaa tassua, ja voisinkin jalostaa sitä eteenpäin tuohon toiseen temppuun. Kissojen aktivointi on minulle sydäntä lähellä, mutta usein olen liian laiska ja väsynyt leikittämään ja temppuilemaan, ja seurustelen kissojen kanssa vain nappaamalla ne sohvalle kainaloon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Meidän kissathan eivät syö raksuja lainkaan, joten sillä nuo raksuille tarkoitetut aktivointilelut mietityttävät. Lähinnä että ilkeävätkö kissat tassuillaan ronkkia sieltä herkkupaloja ja että millaisen sotkun sillä saa aikaan :P Raakaruokaa ei juu viitsi levitellä pitkin lattioita ja muutenkin ateriat on tarjottava koirien ulottumattomista.

      High fivea opetin laittamalla käteni oikeaan asentoon ja piilottamalla namin peukkuni alle. Sitten palkkasin ensin pienemmästäkin tassulla kosketuksesta (Utu tarjosi sitä aika nopeasti) ja sitten vaihdoin palkan tulemaan toisesta kädestä :) Nopeasti oppi. Ehkä voisi aloittaa myös tarjoamalla kissalle ensin nyrkkiin piilotettua namia ja etenemällä sitten kohti avointa kämmentä.

      Poista
  3. Meidän Sylvi vetää raksut nykyään juuri tuolta Catch-alustalta. Ensin kissa protestoi, että mihinkään aktiviteettiin hän ei rupea, vaan haluaa ahmia (ja vetää henkeen ja kakoa) ruuan vanhaan tapaan kupista. Mutta nyt alusta toimii, kissa saa vähän aktivointia ja ruokailun nopeus hidastui selvästi. Raakaruuan kanssa voi tulla aikamoinen sotku kyllä, jos tuota käyttää, luulisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, raksujen kanssa tuollainen lienee ehdottoman hyvä ratkaisu :) Vaan eipä sitä (sotkua) kai näe kuin kokeilemalla :D

      Poista
  4. Meillä on yritetty pitää yllä samantyyppistä ajattelua. Siis että ainakin suurin osa ruoasta tulisi muualta kuin kupista. Toisaalta, tässä kun ollaan siirrytty raakaruokintaan, niin on täytynyt myös itsekin ajatella :D Kongi on aktiivisesti käytössä, samoin ns. purkkipalkkaus koiralla (eli ruoka pienessä purkissa, ja tehdään eri juttuja, josta saa sitten purkin ja sitä ruokaa). Kuitenkin, illalla saa melko poikkeuksetta iltaruoan, mikä on useimmiten jotain vielä jäässäolevaa (lihaisat luut, lihapalat ym, jotka saa sopiviksi jäisinäkin sahalla :) ). Kasvismössöpäivinä ruoka tulee kyllä yleensä edelleenkin kupista.
    Kerrothan jatkossakin minkälaisia kupittomia ratkaisuja keksit eläinten ruokintaan, täällä mielenkiinnolla lueskellaan uusista ideoista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ideoista ja pitääpä tosiaan kertoa, jos nyt mitään oikeasti toimivaa saan aikaan :)

      Poista
  5. Ainakin kanansiipiä chihuahualle antaessa ruokakippo on aivan turha. Kanat kun kiikutetaan omaan koriin järsittäväksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei meilläkään luita yleensä käytetä kupin kautta :)

      Poista
  6. Mulla on sheltillä tosta "kupista" se koirien versio, Green. Toimii hyvin raakaruoalla, ei sotke enempää kuin tavallinen ruokakuppikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hyvä kuulla! Mitä kaikkea tarjoatte tuosta?

      Poista
  7. Itse annan osan raa'asta lihasta aktivointileluista (esim. zooplussan fun board). Tahroja tulee toki hieman enemmän kuin kuivatuotteista ja aluksi kissat ihmettelivät, kun piti tassut iskeä märkään lihanpalaan, mutta kyllä oppivat sangen nopeasti käyttämään päätään ja tassujaan. :D Antaisin muutoin kaikki lihat aktivointileluista tai heittelemällä pitkin seiniä saalistettavaksi, mutta haluaisin varmistaa, että lihaan lisättävät lisukkeet (mm. kalaöljy, nivelrikkolääke, vitamiinijauhe) menisivät varmasti kissaan eivätkä aktivointileluihin. :D Jos kissani olisivat teollisella ruoalla ja kissoja olisi vain kaksi (kolmen sijasta), niin antaisin kyllä kaiken ruoan aktivointileluista (raksuja en kyllä millekään kissalle antaisi pääasiallisena ruokana).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla - tuo nimittäin meille on juuri tulossa! :) Totta, lisät on varmasti järkevintä antaa ihan kupista tarjottuina, mutta hei loistavaa kuulla, että homma pelittää raakaruuallakin!

      Poista
  8. Vau, kuulosti mielenkiintoisilta luennoilta! Tuo ruuan tarjoaminen aktivoinnin kautta olisi tosi hieno idea, itse tosin kammoksun sitä sotkua (ei sillä, muutenkin pitää aina lattia pyyhkiä ruokailujen jälkeen) etten viitsi alkaa laittamaan sotkevia ruokia ainakaan mihinkään pikkukoloihin. :D Ehkä jonkun kertakäyttöisen sisällä voisi kokeilla ainakin näin alkuun, kuten tyhjä vessapaperirulla. Matto vain pois siksi aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rullatkin varmasti toimisivat :) Hyvinhän näitä vaihtoehtoja tuntuukin riittävän! Raportoihan ihmeessä, jos innostut kokeilemaan! Täällä ainakin mielenkiinnolla seuraillaan aina teidän ruokajuttuja :)

      Poista