sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Menolippu


Me lähdettiin eilen taas tänne kotipuoleen sosiaalistumaan. Musta on aina niin ihana huomata, kuinka eläimet yhdistävät ihmisiä. Koiran kanssa matkatessaan saa lähes poikkeuksetta juttuseuraa bussissa tai junassa. Tälläkin kertaa molemmissa. Kyllä lemmikkivaunussa vain on tunnelmaa!

Junassa matkustamiseen Taika suhtautuu lungisti, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Sen sijaan kovaa hurinaa pitävät auto ja bussi ovat vielä kovin jänniä ja tassujarrut isketään pohjaan viimeistään mokomien kulkuneuvojen ovella. En tiedä, johtuuko se enemmän pahoinvoinnista vai stressaamisesta, että pentuparka aloittaa autossa aina vuolaan kuolaamisen. Alan kallistua jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska ensimmäiset kuolakuplat pursuilevat suupielistä välillä jo ennen auton käynnistämistä. Toistaiseksi olen toivonut tämän olevan vain sellainen iän myötä helpottuva ilmiö, mutta pian ehkä pitää aloittaa oikein treenaamaan autossa olemista, jos tämä ei tästä helpotu. Ihmisen näkökulmastahan tuo kuolan valuminen ympäriinsä on lähinnä esteettinen harmi, mutta koiran itsensä olotilaan toivoisin kuitenkin kohennnusta.



Katson taaksepäin, vain kiskot sinne jää, juna jyskyttää...

Heti perille päästyäni lähdimme äitini kanssa käymään kukkakaupoilla. Mikään ei näköjään ole muuttunut, kun kukkalavojen ääressä vierähti jälleen hetki jos toinenkin kauneimpia yksilöitä valikoiden. Tänä(kin) vuonna verannalle ostettiin myös mansikoita, nam!




Lopuksi poikkesimme syömään komeisiin järvimaisemiin. Harmi, että säänjumalat eivät oikein olleet meidän tai ravintolan omistajan puolella.


Karpinnettu broilerannos
Muuten näihin pariin päivään on kuulunut grillausta, ympäri pihaa kohnottavia shetlantilaisia, ystävien tapaamista, saunomista... kaikkea perinteistä kotipuolen puuhastelua.

Myös pöydällä seisomista ollaan harkkailtu

Huomenna aamulla junailemme sitten takaisin kotiin ja illaksi töihin. Juhannussuunnitelmani ovat vielä hiukan auki, mutta luulenpa, että Keski-Suomi kutsuu.

Alla olevan kohnotusvideon myötä toivottelen jälleen mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

video


PS. Paras päätös, jonka olen ensimmäisen koiran hankkimisen jälkeen tehnyt, on ollut hankkia toinen koira.

7 kommenttia:

  1. Ihana video! <3
    Meidänkin koira alkaa kuolaamaan autossa jo ennen koko masiinan käynnistämistä. Tai ainakin ennen, nykyään koirulia otetaan mukaan tuskin nimeksikään. Monta vuotta kuolannut ja oksennellut ja monet lääkkeet kokeiltu. Nyt on sitten jotain tuhtia tavaraa lääkkeenä, joka tuntuu laittavan koko koiran vähän pökkelölle.
    Tosin kun hankittiin uusi auto, niin uskalsi tulla hakemaan nameja sieltä jo suhteellisen omatoimisesti. Joten ehkä näin 8 vuotiaana voisi tuokin helpottaa.
    Normaalisti vuorataan koko auto pohjasta kattoon muoviliinoilla, pyyhkeillä ja paperilla.

    VastaaPoista
  2. Aivan mielettömän ihana video =D

    VastaaPoista
  3. Mua taas lähinnä ahdistaa matkustaa koiran kanssa, kun ihmiset tulevat juttelemaan :P Pitkät juna- ja bussimatkat varaan yleensä ns. omaksi ajaksi, eli luen, katson sarjoja tietokoneelta, nukun jne.

    Mutta onneksi noin söpöillä otuksilla on sosiaalisempi omistaja, niin saavat kanssamatkustajat rauhassa ihastella :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: Hui, mikä tulevaisuudenkuva! En kyllä haluaisi mihinkään lääkityksiin turvautua :( Toisaalta autoa me ei pk-seudulla juuri jouduta käyttämään, mutta dösällä liikutaan melkeinpä päivittäin. No, toisaalta olen ihan tyytyväinen siihen, että tämä on meidän ainoa tämänhetkinen ongelma.

    sarham: Tänks :D Tuollaista meillä on nähty nyt joka päivä siitä lähtien, kun tytöt paremmin ystävystyivät :)

    untu: No joo, joskus en itsekään ole yhtään juttutuulella, jos olen kovin väsynyt tms :D Silloin musiikin kuuntelu tai kirjoihin syventyminen kyllä takaa oman rauhan aika helposti. Sen sijaan tuollaisille matkoille, kun ei ole mitään tekemistä mukana, niin seura kelpaa kyllä hyvin - etenkin kun ne kiinnostuneimmat ovat yleensä saman rodun harrastajia, niin kokemuksia on kiva vaihtaa :)

    VastaaPoista
  5. Meillä aikoinaan myös kuolattiin ja voitiin pahoin autossa, pentuna siis. Pennuilla kuulemma sisäkorvan tasapainoelimen kehittymättömyys voi aiheuttaa tuota pahoinvointia, ja tietysti myös tottumattomuus. Meillä pennulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kulkea paljon autossa, pitkiäkin matkoja, ja pahoinvointi jäi ajan myötä pois. Ensin loppui oksentelu ja lopulta kuolaaminenkin.

    Eli paljon harjoitusta, lyhyitä reissuja extra-mukaviin paikkoihin jotta auto yhdistyy mukaviin juttuihin. Me saimme lisäksi ohjeen. että jos tietää koiran oksentavan niin päinvastoin kuin voisi kuvitella, ei kannata antaa koiran matkustaa aivan tyhjällä vatsalla. On koiralle "mukavampaa" jos siellä vatsassa on hiukan jotain oksennettavaa, kuin se että joutuu kakomaan vatsa- ja sappinesteitä... Plus että ainakin itselläni nimenomaan nälkä aiheuttaa/pahentaa kuvotusta :)

    Taikan kohdalla kannattaa varmaan kysellä vanhempien omistajilta & kasvattajalta onko sukulaisilla ollut pentuna vastaavaa ja onko jäänyt ajan myötä pois. Sieltä päin voi varmaan myös saada vinkkejä miten ehkäistä pysyvämmän ongelman muodostumista. Tsemppiä harjoituksiin ja ihanaa juhannusta :)

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana video! Ja seisominen näyttää sujuvan jo tosi hyvin :)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi: Kiva kuulla vähän lohdullisempaakin tarinaa :) Jep, tuo tasapainoelin aiheuttaa sitä pahoinvointia, mutta meillä tämä ongelma on siirtymässä ehkä enemmän jo henkiselle puolelle, eli ei hyvä.

    Taikan kasvattajan kanssa ollaan juu juteltu ja hän on tietoinen ongelmasta, kun tämä alkoi jo pennun siellä ollessa ja kasvattaja teki osansa pentua autoon totuttaakseen :) Kiitti vinkeistä ja ihanaa juhannusta sinnekin!

    triksu: Videostarat kiittävät! :) Ja olis tuossa seisotusasennossa vielä hiukan hiomisen varaa, mutta ainakin neiti pysyi jo hetken paikoillaan! :)

    VastaaPoista