Ite askartelin!

Pidän itseäni jonkin sortin puuhastelijana. Näen aina kehittämisen varaa itsessäni ja kodissani. Yleensä innostun inspiraatioistani valtavasti ja suunnitelmia syntyy paperikaupalla. Valitettavasti näihin mun hullutuskohtauksiin tempautuvat yleensä mukaan myös mun läheisimmät ihmiset - halusivatpa tai eivät. O pääsi osalliseksi mun halloween-huumaan lauantaina, kun kävimme ensin aamupäivällä poistamassa Heureka Shopista neljä koeputkea. Niiden kohtalosta kuulette myöhemmin. Lisäksi kävimme metsästämässä Jumbosta tarjottavaa ja Anttilasta yllänäkyvät tekokurpitsat hintaa 1,99e/kpl (lähtöhinta 9,90e).

Ruuaksi teimme rapeita kanankoipia (koipien pinnalle ripotellaan juustoraastetta ja soijarouhetta, nam!) sekä grillikasviksia, mutta tähänkin ateriavalintaan liittyi pieni kikka, joka selvisi O:lle vasta jälkikäteen.

Otin nimittäin luut talteen ja keitin ne kunnolla. Rekvisiittaa, rekvisiittaa...

Illan päädyimme pitkästä aikaa viettämään ihan vain kotona ja askartelimme telkkarin ääressä yhteistuumin muutaman jutun:

Taikkis toimi virallisena valvojana ja koemaistajana.

Miten tästä siemenmössöstä pitäisi saada piirakka aikaan?

Kurpitsojen kovertaminen oli yllättävän helppoa ja O aika yllättäen jopa tykästyi puuhaan.

Elämäni ensimmäinen kurpitsalyhty! Suu on liian iso ja liian alhaalla, mutta muuten ihan kelvollinen.

Vasemmalla puolella O:n taidonnäyte. Pieksee kyllä ton mun tekeleen :)

Näiden lisäksi teimme koeversion eräästä juhlien makeasta tarjottavasta ja lämpimiä voileipiä Karppinen-vhh-leivästä, jota ostin Jumbosta nyt ensimmäistä kertaa. Joskus nuorempana tein lämppäreitä useinkin viikonloppuiltapalaksi ja niitä olin hiukan kaipaillutkin. Laitan ohjetta ja kuvaa joskus myöhemmin, sillä niitä tullee tehtyä toistekin.

Kuva

Sunnuntaina puolestaan halusimme taas tarjota tytöille vähän spessumpaa lenkkimaastoa ja löysimmekin ihan älyttömän ihanan metsän, jossa koiria saattoi pitää vapaana. Olen 2,5 vuotta kironnut, miten Vantaalta (täältä päin) löytyy vain peltoa, mutta vihdoin löysin metsän, jonne paeta rauhoittumaan. Siellä oli upea korkea kallio, jolta näki pitkälle. Tai olisi nähnyt, jos ilma ei olisi ollut sateinen ja sumuinen. Samasta syystä jätin kameran kotiin. Olimme kuitenkin molemmat erityisen ylpeitä hienosta lenkkipaikkalöydöstämme.

Lenkin jälkeen kävimme Tiksissä kebulla välttääksemme ruuanlaiton vaivan ja yritimme muistella lukiomatematiikan polynomilaskuja O:n itseopiskelumateriaaleista herran tulevaa tekniikan alan pääsykoetta silmällä pitäen. Tehokkaasti olivat jo muistikaavat ja jakokulmat unohtuneet meiltä molemmilta. Illaksi syvennyimme vielä leffan pariin.

Aivan ihanan viikonlopun jäljiltä paluu arkeen on ollut aika rankka. O lähti taas aikaisin maanantaiaamuna, joten yöunet jäivät katkonaisiksi. Aamulla oli viimeinen eläinlääkäri virkamiehenä -kurssin ryhmätyö, jossa käsiteltiin erilaisia työyhteisössä vastaantulevia viestintätilanteita, kuten uuden työntekijän saapumista tai usean toimipisteen välistä yhteydenpitoa.


Iltapäivällä alkoivat sitten patologian leikkelyt. (Varoitus, luvassa taas ei-herkille-sopivia kuvia + kuvausta!) Saimme vetää päällemme myssyt, saappaat, suojatakit ja -essut, suojahanskat sekä vasempaan käteen viiltosuojahanskan ehkäisemään (tai lieventämään?) hutiviiltojen aiheuttamia vahinkoja. Näine varusteinemme marssimme sitten patologian saliin, jossa saimme ensimmäiseksi avattavaksemme hevosen.

Kuva

Osa porukasta osallistui hevosen pään ja kieli-nielu-henkitorvi-ruokatorvi -paketin irrottamiseen, osa avasi vatsaontelon ja ryhtyi poistamaan valtavaa suolistoa. Siinä kuluikin sitten meiltä ensikertalaisilta huomattavan suuri osa ajasta. Muut elimet poistettiin pöydälle tarkasteltaviksi ja samoin toimittiin rinta- sekä lantio-ontelon kohdalla.

Kuva

Kuva

Lisäksi eri elimistä otettiin näytteitä, joiden tulokset varmistuvat myöhemmin ja asiantunteva patologi antaa ruumiista vielä lausuntonsa. Lopuksi kirjasimme havaintomme koneelle, minkä jälkeen olinkin aivan naatti. Alkusyksyn lyhyisiin päiviin tottumisella on varmaan osansa asiassa, samoin kuin tällä pimeydellä (jo silloin klo 16 jälkeen oli hämärää). Niistä 3,5h yöunista puhumattakaan. Loppuilta menikin aikalailla koomaillessa ja torkkuessa.

Tämä tiistai oli ainoa hiukan lyhyempi (4h) päivä, muuten samaa on luvassa koko viikon ajan! Mielenkiintoista, mutta varmasti aika rankkaa. Onneksi S tulee huomenna kyläilemään ja pusertamaan läpi jälleen yhden pääsykoerumban, joten saan kivaa seuraa ja tekemistä illoiksi. Ja tekemistähän vielä ennen lauantain H-hetkeä riittää!

Nyt kuitenkin anatomian kertailujen ja lämpimien voileipien kimppuun, sleep tight!

Päivä Nean matkassa

Edellispostausta kirjoittaessani koin piskuisen piston omassatunnossani: ei yhtäkään uutta kuvaa julkaistavaksi. Niinpä otin itseäni niskasta kiinni, latasin kameran akun ja ikuistin perjantaipäiväni mahdollisimman tarkasti - näitä postauksia kun aina välillä toivotaan.

Eli tästä se lähtee:

Wake-up Light herättää mut puoli seitsemän jälkeen radiokanava NRJ:n sulosoinnuin

Tällä kertaa äänessä eivät tosin olleet Aamupojat, vaan shown kaapannut Tuija Pehkonen. Great!

Not.

Radion pauhattua aikansa inhottava puhelimeni (ai mikä katkeruus siitä edellisestä menetetystä yksilöstä?) komppaa herätyskäskyä. Ylös on noustava.

Uniset shelttilapsoset vaikuttavat siltä, että olisivat yhtä mielellään jääneet vielä hetkiseksi vällyjen alle.

Aamu on kuitenkin armoton, joten reippaasti saappaat jalkaan (säästä riippumatta) ja ulos pimeään. Niin pimeään, että kuvat eivät olisi onnistuneet välittämään minkään sortin informaatioarvoa.

 Sisälle palattuani keitän itselleni kupin teetä edesauttamaan heräämistäni. Kuppi on ehkä 0,4-0,5l vetoinen, mikä ei ehkä kuvasta välity. Sen verran polttoainetta tarvitsen käynnistyäkseni.

Masent(uneet)avat lähtökohdat ja hottis yöpaita. Nuff said.

Sotavarustus.

Better?

Seuraavaksi lähes poikkeuksetta juosten dösäpysäkille. Ehdin ihan mainiosti, joten oli aikaa ottaa muutama kuvakin.

N. 20 min kestäneen bussimatkan ajan kuuntelin radiota. Viikissä aamu näytti jo kovasti valoisammalta.

Pakko sanoa, että aika kaunista!

Viikin kampuksen maamerkki, ympyrän mallinen ja sinisen värinen tiedekirjasto.

... ja kampusalueen toisella laidalla vanha tuttu EE-talo.

Ehdin käydä vessassa ottamassa kuvan päivän lookista, haha. Päällä lempparisyksypaita ja petrolin värinen toppi Espanjasta, kangasleggarit ja messinginväriset korut. In case someone's interested.

Päivän  ainoana ohjelmana yliopistolla oli Eläinlääkäri virkamiehenä -kurssin ryhmätyöt klo 8.30 alkaen.

Meidän piti torstaina laatia pienryhmässä hygieenikkoeläinlääkärin näkökulmasta tiedote kuvitteellisesta tilanteesta, jossa kalasäilykepurkista löytyy botulismia ihmisille aiheuttavaa Clostridium botulinum -bakteeria, jota btw löytyi juuri Suomessa oliivipurkista. Toinen ryhmä esitti lehdistöä ja pommitti meitä tiukoilla kysymyksillä aiheestamme. Paikoitellen jopa yllättävänkin hauskaa ja ainakin rentoa luennoilla istumiseen verrattuna.

Tiedotteiden purkamiseen ei tuhraantunut kuin pari hassua tuntia, minkä jälkeen olin valmistautunut lähtemään dösällä Malmille kirppikselle.

Koko kauppakeskus oli uudistunut sitten viime visiitin. Moni liike oli vaihtanut paikkaa ja uusia oli avattu - mm. Glitter ja alla olevassa kuvassa näkyvä UFF, josta yritin metsästää vaatteita tulevaan A-tarjoukseen. No luck with that. 

Kirppikseltä sen sijaan tarttui mukaan muutama tarjoiluastia Halloween-bileisiin, kynttilänjalka ja jonkin sortin musta valotorni, 1-3e/kpl.

Malmilta jatkoin sitten junalla Tiksiin. Tätä reittiä käytin ykkösellä paljonkin, kun en ollut vielä oppinut hyödyntämään jokaista seitsemää Viikistä kotiin Vantaalle kulkevaa dösälinjaa.

Masentava ilma!

Kotiin päästyä sitten taas koirat remmeihin ja ulos.

 

Sitten pääsin taas suunnittelemaan bilekattausta ja koristeluita sekä askartelemaan tarjottaville ruuille nimikyltit.

Taikkiksen mielipide moisesta puuhastelusta...

... kunnes tyttö päätti keksiä tavan auttaa!

Ihan jees blingbling lattia, joskin mä alunperin olin kyllä kaavaillut nuo paljetit niihin kortteihin.

O:n oli tarkoitus saapua joskus 21-22 välissä, joten imuriin oli tartuttava.

O:n soittoa odotellessani ehdin kuitenkin käyttää koirat, ottaa tirsat, datailla, katsoa telkkua... kunnes vihdoin kuulin, että herra olikin joutunut jäämään ylitöihin. Niinpä sovimme, että mä lähtisin J:n uuden sohvan tupaantuliaisiin (tai oikeastaan katsomaan Rambo-leffoja tulevaa A-tarjousta silmällä pitäen - tästä ohjelmanmuutoksesta kuulin tosin vasta aamulla) etukäteen ja O yrittäisi löytää paikalle sitten perästä.

Vaatteiden vaihdon ja pikaisen freesaantumisen jälkeinen lopputulos

Tähän päättyvät perjantai-illan kuvat, sillä tarkoituksena oli jatkaa iltaa keskustaan, jonne en halunnut kameraa raahata. Ja eipä niistä kuvista varmaan muutenkaan olisi kauheasti kenellekään iloa ollut, kun jokainen naama olisi pitänyt sensuroida pois. Loppuilta sujui kuitenkin kaavaillusti: pääsin näkemään Ramboa ja McGyveria ihan tarpeekseni, hauskaa oli ja O:kin saapui. Jatkoimme porukalla iltaa vielä Prahassa(?), mutta vain yksien verran.

Tavoilleni uskollisena nautiskelin pikkuiset unet yödösässä pitkän viikon uuvuttamana, mutta hämmentävää kyllä - tällä kertaa vieressä istui joku herättämässä mut juuri oikealla pysäkillä.

Ei spessumpaa

Taas olisi melkein yksi kokonainen viikko pulkassa. Alkuviikon puuhastelin tiiviisti opiskelujuttujen parissa: kotitentin palautus, kahden kurssikaverin ja oman kotitentin arviointi, itse kurssien arviointi, uusien kurssien alku... ja lisäksi tiistai- ja keskiviikkoillat töitä. Tuntuupa hyvältä, kun tämän illan saa vain rötvätä, mitä nyt vähän siivoilla pitäisi. (Taikkis nuolee tässä hartaasti mun käsiä, pahoittelut jos ajatus katkeilee.)

Uudet kurssit vaikuttavat suunnilleen yhtä vähän inspiroivilta kuin kaksi edellistäkin. Lihantarkastuksessa olemmme käsitelleet lähinnä perusasioita teurastamoista ja erinäisiä lakipykäliä. Eläinlääkäri virkamiehenä -kurssin antiin ovat kuuluneet mm. tänään läpikäymämme tiedotusasiat, jotka eivät oikeastaan tuoneet mitään uutta jo lukiossa opittuun. Kai ne vain on pakko käydä yliopistossakin uudestaan läpi. Iltapäivän ryhmätöissä saimme tehtäväksemme kirjoittaa hygieenikkoeläinlääkärin näkökulmasta tiedotteen kuvitteellisesta tilanteesta, jossa säilykekalasta löytyy botulisimia aiheuttavaa bakteeria. Huomenna purkutilaisuudessa tiedote pitää sitten esitellä muille. Oli se nyt ainakin kivempaa kuin vain pelkkien luentojen kuuntelu.

Kuva

Eläinlääkärin ammatti on monipuolinen, joten näitä itseä vähemmän kiinnostaviakin asioita joutuu opiskelemaan. Joskus kuitenkin salaa itsekseni toivon, että Suomessakin siirryttäisiin muualla käytössä olevaan malliin, jossa erikoistutaan (tai keskitytään) johonkin eläinlääketieteen aloista jo perusopintojen aikana. Itselläni se (aika yllättäen) olisivat pieneläimet. Nyt tulen valmistumaan tietämättä juuri mitään kissaa ja koiraa eksoottisempien potilaiden hoidosta huolimatta siitä, että niiden suosio ja määrä pieneläinklinikoilla kasvaa jatkuvasti. Sen sijaan tulen tietämään, miten elintarvikkeita tulee käsitellä ja säilyttää. Jokin tässä yhtälössä mättää.

Kuva

Mulla on ollut jokin ihme tarve avautua kaikesta tänään, joten ehkä viisaampi lopetella ennen kuin pääsen vauhtiin, haha. Ollakseni hiukan positiivisempi: töissä oli tosi kivaa! Molemmat vuorot olivat iltavuoroja, mutta aivan erilaisia. Toiseen  mahtui monta vakavampaa epäilyä, kuten pyometraa (märkäkohtua) ja torsiota (mahalaukun kiertymää) - toinen taas oli mukavan rauhallinen ja ehdin jutella asiakkaiden kanssa. Muuten aika on kulunut halloweenia ideoidessa ja tarvikkeita haaliessa sekä Taikkiksen terrorisointiyrityksiä torjuessa. Siitä on tullut agilityssa ihan mahdoton: se ei malta keskittyä yhtään, kun ympärillä on muita koiria, kadottaa korvansa ja lähtee rilluttelemaan ympäri hallia. Epätoivo oli maanantaina vahvasti läsnä. Ideoita?

O saapuu taas viikonlopuksi tänne ja huomiseksi saimme kutsun erään kaverin sohvan tupaantuliaisiin(?!). Kiva viikonloppu siis edessä, toivottavasti myös teilläkin!

Valoa syksyyn

Oon aina epäillyt aloittavani joulufiilistelyn vähän turhan aikaisin. Bongattuani toissapäivänä naapurin ovesta joulukranssin ja terassilta punaisin joulupalloin koristellun kuusen totesin, että ehkä mun ei tarvitse olla kovin huolissani. Tänä vuonna oon nimittäin ehtinyt vasta pikkuisen pohdiskella, milloin jouluulkovalot kehtaisi kieputtaa terassin kaiteen ympärille. Viime vuonna olin naapuruston ensimmäinen ja taidanpa olla valmis ottamaan sen raskaan roolin harteilleni tänäkin vuonna. Lisäksi sorruin lauantaina ostamaan Tiimarin alennusnurkasta yhden joulukoristeen, jota koko viime talven himoitsin, mutten 20e hintaan raaskinut ostaa. Nyt saman ihanuuden sai 5e:lla - deal! Tällä hetkellä koriste nököttää telkkarini päällä, mutta aion sulloa sen vielä ainakin reiluksi kuukaudeksi yläkaapin kätköihin. Heti huomenna.

Sen sijaan mua on viime viikkoina inspiroinut ja sinne em. Tiimariin juoksuttanut toinen valtaisa inspiraatiohyöky, jollaista en hetkeen muista kokeneeni. Hirveä, kaupallinen, Jenkkilästä meillekin levinnyt turhakejuhla - ihanakamala Halloween! 

Ennen kyseinen juhla ei ole onnistunut liikauttamaan mun mieltäni suuntaan tai toiseen, enkä ole milloinkaan edes osallistunut halloween-bileisiin. Naamiaisiakaan en suoranaisesti rakasta. Silti eräänä iltana erästä nimeltämainitsematonta keskustelupalstaa lukiessani kuulin päässäni naksahtavan ja käytin tuntikausia bileiden suunnitteluun. Lopuksi vuodatin alustavat ideani Facebookissa tytöille, jotka tapansa mukaan innostuivat ja olivat heti mukana. 

Tällä hetkellä projekti on edennyt siihen pisteeseen, että sain askarrellapaskarrella ensimmäisen event invitationini Facebookkiin ja bileet pidetään täällä matalassa majassani 5.11. Toivottavasti väkeä saapuu tarpeeksi - toistaiseksi aika moni ei ole ollut varma tulostaan (miten ne ei muka innostu näin hauskasta häppeningistä?! haha), enkä viitsi kutsua ihan hirveästi ihmisiä, kun tämä 40 neliötä on kuitenkin aika rajallinen tila. Olen laatinut bileisiin jo soittolistan (Google ja Spotifyn etsintätoiminto olivat aika ystäviä!), suunnitellut suolaiset ja makeat tarjottavat, hankkinut alati kasvavan läjän koristeita ja rekvisiittaa ja pyörittelen lähes joka päivä jotain uutta ideaa. Toivottavasti tästä tulee vuosittainen traditio! En halua kuitenkaan kuvailla suunnitelmiani vielä tämän tarkemmin, koska blogiani lukee useampikin juhliin kutsuttu.

Niinpä laitankin oheen vain muutamia inspiraatiokuvia siltä varalta, että lukijoissa sattuisi olemaan muitakin asiasta innostuneita. Tarkempi kuvaus toteutuneista jutuista sitten bileiden jälkeen.

Kuva

Kuva

Kuva

Ihana pöytäliina!

Kuva

Tuollaisia mustia korkeita kynttilänjalkoja olen yrittänyt löytää kaikkialta, mutta toistaiseksi ei ainakaan ole onnistanut :/ Tuo seittiharso on myös kiva ja mustat tarjoiluastiat sekä kukat!

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Ikea-korutelineen uusikäyttöä.

Musta tuntuu, että tänä vuonna oon ensimmäistä kertaa ymmärtänyt halloweenin idean. Ei se ole mikään krääsän ja kummitusten ylistys, vaan tarkoituksena on luoda pikkuinen valonpilkahdus keskelle pimeintä syksyä. 


Jotain, mitä odottaa.