perjantai 1. heinäkuuta 2011

Rakkaudesta rääkkäykseen on matkaa

... pelottavan vähän. 
Jos edes sitäkään.

Jokin aika sitten törmäsin välilevytyrän seurauksena takapäästään halvaantuneeseen mäyräkoiraan. Erityistä kyseisessä koirassa oli se, että se liikkui koirapyörätuolin tai paremmin sanottuna takapäätä kannattelevien kärryjen avulla. Koira vaikutti iloiselta, liikkui vaivattomasti ja tutki ympäristöään kärryistä piittaamatta. Kuulemma oli kuitenkin epätodennäköistä, että se enää koskaan kävelisi omin jaloin.

That got me thinking.




Kuntoutusvälineenä koirille kehitetyt kärryt ovat mielestäni loistava keksintö. Koira pystyy vahvistamaan lihaksiaan ja motoriikkaansa osana kuntoutusta sen sijaan, että joutuisi totaaliseen liikuntakieltoon tai häkitetyksi(kts. ylläoleva video). Iipun paras koiraystävä Mandy katkaisi pienenä etujalkansa useampaankin otteeseen ja joutui viettämään tavattoman pitkän ajan liikkumatta. Se oli kova paikka nuorelle koiralle ja meille sivustaseuraajille. Kärryt mahdollistavat kuntoutujan ulkoilut ja virikkeellistämisen sekä voivat nopeuttaa paranemista.

Peukku sille.




Olen ennenkin lainannut blogiini sanontaa "koiralla on kolme jalkaa ja yksi varajalka".Ylläolevan videon hyväkuntoista, leikkivää, nuorta, etujalkansa menettänyttä koiraa katsoessaan sanontaan on helppo yhtyä. Koiran liikkuminen vaikuttaa vaivattomalta ja elämäniloa näyttäisi löytyvän. Yhden videon perusteella ei tosin tieteenkään voi vielä saada kokonaiskuvaa tilanteesta.



Vaan entä kun otetaan hieman vanhempi, raskasrakenteinen koira, joka joutuu heittämään raskasta päätään jokaisella askeleella? Ainakin omaan mieleeni hiipi heti pelko siitä, miten käy jäljellä olevan etujalan nivelien? Vieläkö sanonta pätee?

Mihin voidaan vetää rakkauden ja rääkkäyksen välinen häilyvä raja?



Tuleeko se vastaan, jos siirrytään lajista täysin toiseen, eli tässä tapauksessa kaniin? Eläimeen, jonka luonnollinen liikkumistapa on hyppiminen. Sanomattakin lienee selvää, että kärryjen kanssa se ei onnistu. Onko kani onnellinen saadessaan elää vai olisiko sen parempi sateenkaarisillan tuolla puolen? Vaikeita kysymyksiä, joihin ihminen joutuu pohdiskelemaan parhaan mahdollisen ratkaisun.

Hiljattain uutisoitiin myös maailman ensimmäisestä neljällä proteesijalalla liikkuvasta koirasta. Lukemieni kommenttien perusteella monet olivat ihastuksissaan tällaisesta mahdollisuudesta, mutta vähintään yhtä monet kauhuissaan. Omaan silmääni koiran meno ei tämän lyhyen klipin perusteella näytä ihan sujuvalta, joskin mieli on ilmeisen virkeä:



Mihin raja rakkauden ja rääkkäyksen välillä tulisi siis vetää? 
Pitääkö kaikki yrittää pelastaa?
Mikä on eläimen parhaan ajattelemista ja milloin voidaan puhua vain omistajan itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä luopua? 

Itse lähtisin hakemaan jonkinlaista kompromissilinjausta siitä, että koiran on pystyttävä olemaan koira, kanin kani, eläimen eläin. Aktiiviselle koiralle elinikäinen invalidisoituminen saattaa olla henkisesti hyvin raskasta.

Kun haluttaisi juosta kaverin tai vieheen perässä, hyppiä, riekkua, ajaa riistaa tai agiliitää, mutta jokin kumma hökötys takapäässä estää sen. Tekisi mieli, muttei vaan pysty. 

Sitä voi olla koiran vaikea käsittää.

Toinen ehdoton kriteeri liittyy kipuun. Jos alkuperäinen vamma, saati siitä seuraava kolmi- tai kaksijalkaisuus aiheuttaa koiralle jatkuvaa kipua - hillittiimpä sitä sitten jatkuvalla lääkityksellä tai ei - olisi siinä omistajalla mielestäni vakava itsetutkiskelun paikka.


Millaisia ajatuksia aihe tai videot herättävät teissä lukijoissa? Voisitteko kuvitella amputoivan oman lemmikkinne tai hankkivan sille kärryt, jos muita vaihtoehtoja lopetuksen lisäksi ei olisi?

Ja vielä: Aina puhutaan, miten koira elää hetkessä, eikä osaa kaivata eilistä tai huomista. Mutta entä jalat, osaako se sitten kaivata niitä ja menetettyä liikuntakykyä? Vai keskittyykö se nauttimaan siitä, mihin pystyy? 

Entä mikä on eläinlääkärin vastuu?

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! En ole aijemmin tiennyt, että kaneillekki on noita kärryjä. Enkä ehkä olisi halunnut tietää, sillä itseäni inhotti ajatus kanista tuo kärry perässään.. Ei, ei se voi olla oikein, kanille tosiaan luonnollista on liikkua hyppimällä, eikä etutassuillaan? Yritän kuvitella oman kanini kärryissä, ja pakko sanoa että kyllä mielummin lopettaisin sen. Miten makoilu tai peseytyminen onnistuu kärryn kanssa? Videolla kani liikkuu reippaasti ja on kiinnostunut ympäristöstään, mutta silti..

    VastaaPoista
  2. Nuoren sirorakenteisen koiran kohdalla saattaisin harkita jalan amputoimista, mutta koira lähtisi kyllä hyvin vikkelästi autuaammille luukätköille, jos liikkuminen ei alkaisi sujua tai kipuja olisi säännöllisesti. Eläinten kanssa ikävintä on se, että niille ei voi kertoa, miksi niihin (hetkellisesti) sattuu :/

    Omalla koiralla oli muutamia vuosia sitten ongelmia selän kanssa ja se joutui häkkilepoon. Päätettiin jo silloin, että jos vaiva uusii, koira lopetetaan, koska pienessä häkissä uudestaan ja uudestaan kököttäminen ei ole koiranelämää.

    Kieltämättä hieman hirvittää se, miten pitkälle ihmiset ovat nykyään valmiita menemään "pelastaakseen" lemmikkinsä. Toivon suuresti, että esim. lemmikkieläinten syöpähoidot eivät enää kamalasti yleisty.

    VastaaPoista
  3. Mä oon aina ajatellut, että eläimet on siinä mielessä paljon hienompia kuin ihmiset että ne ei surkuttele mitään tai katkeroidu vaan toimii sillä mitä on annettu.

    Yleisesti ottaen tuollaiset rullatuolikoirat on hirmu iloisen näköisiä (niinkuin normaalitkin) eikä nuo jalkaproteesisysteemitkään näyttäisi mielialaa painavan vaikka vähän hankalaa se liikkuminen onkin. Eli jos eläin on muuten kunnossa eikä se kärsi (ole apaattinen yms) rullatuolista niin kyllä, ihana juttu että tällainen on mahdollista!

    VastaaPoista
  4. Mä olen sitä mieltä, että yksi pahimpia eläinrääkkäyksen muotoja on se, kun kärsivää eläintä pidetään hengissä kun ei omistaja sitä raaski pois päästää, tai kuvitellaan että se vielä paranee. Esimerkiksi kaviokuumeponeja pidetään kovilla kipulääkkeillä kopissa kuukausitolkulla, kun kuvitellaan niiden vielä toipuvan.
    Eläinrakkaus muuttuu eläinrääkkäykseksi melko helposti.
    Onneksi oma eläinlääkärimme on siinä suhteessa tiukka, ei anna turhaa toivoa ja sanoo suoraan mitä mieltä on.

    VastaaPoista
  5. Itse olen miettinyt paljon kyseistä asiaa niinä aikoina kun oma eläin on sairastanut ja valintoja on tehtävä.

    Uskon että kaikkiin eläviin olentoihin on syntymästään istutettu liikkumisen tarve ja kyky. Fyysinen ja psyykkinen puoli olennossa kulkevat kutakuinkin käsikädessä. Omille elukoilleni ei hommattaisi pysyviä apuvälineitä liikkumiseen, siinä kulkee jo selvä raja.

    Päätöksiä tehdessä olen yrittänyt suhteuttaa hoitoennusteen eläimen sen hetkiseen tilanteeseen;
    miten se on tottunut elämään ja liikkumaan, mitä liikunta merkitsee tämän yksilön psyykeelle,( esimerkiksi vamman vuoksi kehnosti liikkuva hevonen, jonka alkukantainen elinehto on pystyä pakenemaan saalistajaa vauhtinsa turvin..)miten kivulias prosessi on kyseessä ja kuinka lääkitys vaikuttaa tähän yksilöön, eläimen ikä jne.

    Vaikeita asioita, joista on hyvä keskustella!

    ps- ihana blogi, jota olen nyt tulevan opiskelupaikan varmistuttua lueskellut entistä enemmän. :)


    - eve

    VastaaPoista
  6. Jos koiraltani (metsästys- ja kotikoira) murtuisi hyvin pahasti jalka (esim. koko luu ihan sirpaleina), harkitsisin vakavasti koiran lopettamista. Tämä saattaa vaikuttaa hyvin oudolta päätökseltä, mutta en halua koiran kärsivän turhaan. Osa syynä voi olla myös se, että lähin luukirurginen eläinklinikka on oulussa, jonne on täältä itärajalta matkaa liian paljon..

    Nuo koirapyörätuolit ovat kieltämättä ihan ok keksintö, mutta voiko siinä oleva koira elää normaalia koiran elämää? Itse en ainakaan voisi laittaa minkäänlaista pyörätuolia tahi proteesia koiralleni, jokin maalaisjärki on pidettävä mukana kun on eläinten kanssa tekemisissä. Pääasia on se, ettei eläin joudu kärsimään. :)

    VastaaPoista
  7. Moi!

    Kirjottelen nyt ohi tämän postauksen aiheen, kun en löydä blogista vastausta kysymykseeni. Eli koska tuo kirjatilaus tehdään? Tuleeko siinä kaikille sama "paketti", vai voiko valita, mitä kurssikirjoja ottaa?

    VastaaPoista
  8. Henna: Joo, enpä tullut ajatelleeksikaan tuota peseytymis- ja makuulle meno -aspektia, mutta ihan varmasti olisi sekin mahdotonta! Luultavasti kania pidetään häkissä ja välillä päästetään ulkoilemaan noissa kärryissä? En tiedä. Ja sekin, että kanilla normaalisti takapään osuus liikkumisessa on kovin suuri, niin kestääkö etupää tuon rasituksen? Täytyis joskus jutella oikein jonkun asiantuntijan kanssa näistä...

    untu: Totta, nuo syöpähoidot on kans yks! Ja häkkilepo on kyllä aktiiviselle koiralle kova paikka, juurikin kun se ei sitä ymmärrä :/

    Anonyymi: Joo, taitaa jokaisen eläinlajin kohdalta löytyä hyviä esimerkkejä näistä :/ Se on hyvä, että ell osaa sanoa tiukasti kantansa, mutta aina on sitten myös niitä, jotka siinä kohtaa vain vaihtavat lääkäriä ja hoidatuttavat muualla manaten sitä tohtoria, joka olisi jo laitatuttanut eläimen kuoppaan...

    eve: Niinpä, hyviä pointteja. Näitä on tosiaan hyvä miettiä jo etukäteen ja luoda eläinlääkärinäkin kantaansa siihen, mitä hoidetaan ja mitä enää ei. Onnea opiskelupaikasta! :)

    "Matte" Heikkinen: Joo, nuo on vaikeita juttuja, joihin kaikkien on vaa mietittävä oma kantansa eläimen parasta ajatellen. Ei siitä oikein voi lähteä tuomitsemaan...


    Anonyymi: Orientoivan viikon jälkeen, jos nykyiset tuutorit pysyvät vanhoissa perinteissä. Orientoivalla on ainakin ennen päässyt näkemään kirjoja livenä tietääkseen, mitä kannattaa tilata. Tilauksessa on tietty, halpa pakollisten kirjojen paketti, mutta voi ostaa myös vain haluamansa yksilöt halvemmalla. Tarkinta infoa saat omalta tuutoriltasi tai Facebook-yhteisöstänne, mutta näin ainakin kahtena edellisvuonna :)

    VastaaPoista