torstai 4. helmikuuta 2010

Dissectioning

Huom! Mukana kuvia, jotka voivat ällöttää herkimpiä.

Viime viikonlopun rentoutuminen tuli todella tarpeeseen, muuten olisin varmaan aivan puhki. Meillä on nyt tällä viikolla tosiaan ollut joka päivä (paitsi tänään) luento 12-14 ja sen jälkeen anatomian leikkelyitä (aiheena verisuonisto, hengityselimet, hermot ja imusuonisto) 15.30-16.00 asti. Ajallisesti ei mitään kovin pitkiä päiviä ole siis ollut, mutta jotenkin kun pääsee vasta myöhään ja puuhastelee skarppina raatojen parissa muutaman tunnin, olen ainakin itse ollut kotona hurjan väsynyt.

Tosi mielenkiintoista on kylläkin ollut. Meillä on nyt ensi kertaa ollut käytössä Jenkkilästä tilattuja, formaliiniin säilöttyjä, varta vasten tätä varten ulkotarhoissa kasvatettuja koiria. Jotenkin on ollut hiukan kurja olo noiden koirien puolesta - onko niiden elämä ollut kovinkaan onnellinen?


(Sydän täynnä sydänmatoja - kuva)

Ideahan näissä on kuitenkin se, että yritys, joka näitä välittää, on täyttänyt koirien verisuonet vähitellen jähmettyvällä muovimassalla (valtimot punaisella, laskimot sinisellä), jolloin suonia on helpompi preparoida esiin ja nähdä, missä ne kulkevat. Huonoina puolina näissä on sitten raatojen jäykkyys, sisäelinten muovimaisuus, pistävä formaliinin haju (itse pidän kuitenkin raadonhajusta vielä vähemmän) ja vääristyneet värit (esim. lihas aivan harmaata), jotka erottavat nämä pakastetuista versioista. Toki olemme saaneet tutkittavaksemme myös irtoelimiä ja pari tuoretta possua sekä hevosen ja lampaiden päitä.

On kyllä hauskaa, miten monesta asiasta voikaan kokea oivaltamisen iloa, kun pääsee ihan livenä näkemään. Esimerkiksi suolilieve ja vatsanpaita olivat jääneet Galenoksen pohjalta hiukan epämääräisiksi käsitteiksi päähäni, mutta kun ne todella pääsi näkemään koiran sisällä, selveni asia kummasti. Vatsanpaita muistutti enemmän hämähäkinseittiä kuin yhtenäistä sidekudosta, jollaiseksi olin sen kuvitellut. Samoin monen pikku detaljin kohdalla sai kokea ahaa-elämyksiä: "Ai täällä sydämessä todella on tällainen trabecula septomarginalis - ei se ollutkaan kirjan propagandaa!" :D Hämmentävää oli myös nähdä, kuinka valtava sydän naudalla ja hevosella onkaan - helposti amerikkalaista jalkapalloakin suurempi. Sen sijaan pikkuaivot ovat hädintuskin mandariinin ja isoaivot appelsiinin kokoiset.

 

(Kuva)

Ryhmätyömme omfaloseelesta ja gastroskiisista esitetään huomenna. Kyseessähän on kehityshäiriöstä johtuva suoliston (ja maksan, virtsarakon tai muiden sisäelinten) jääminen ruumiinontelon ulkopuolelle, joka saatetaan pystyä korjaamaan kirurgisesti. Kiva oli tätäkin puurtaa: jokin noissa epämuodostumissa kummasti kiinnostaa.

 

(Kuva)

Muuten ei sitten olekaan mitään arkea kummallisempaa raportoitavaa. Mieli on ollut jälleen yhtä hyvä kuin ennen joulua ja kevättä kohden mennään - talitiaisetkin ovat jo aloittaneet jokakeväisen konserttinsa! Ja S:n pitäisi tulla huomenna koko viikonlopuksi tänne! Odotan jo innolla :)

PS. Pakko saada pöydälle nököttämään!

 



9 kommenttia:

  1. Tollanen eläinpalapelin kokoaminen vois varmaan olla iha opettavainenkin, jos kaikki luut ja elimet olis pienosmallina saati sitten verisuonet... Kokoominen vois kyl olla aikaa vievää puuhaa:D Mutta viehän tuhannen palan palapelinkin tekeminenkin aikansa :)

    VastaaPoista
  2. Joo, tuol sivuil markkinoitiin näitä "eläinlääkärin urasta haaveileville" :D Ei tossa kai oo kuin parikymmentä(?) palaa irrallisia, mut oishan se nyt pähee! :D

    VastaaPoista
  3. Whoaa sydänmatoja! Ei hitto haluasisin nähdä tuon ihan livenä nenän edessä! :D Nuo leikkelyt ovat kyllä odotuslistani kärjessä, jos siis lääkikseen nyt pääsen :)

    Jk

    VastaaPoista
  4. Hui kun tuo hevosen sydän onkin valtava! :O
    Muakin kyllä kiinnostais noi leikkelyt hirveesti ja jos elukkaan joskus pääsen niin varmasti odottaisinkin niitä kovasti, ellei mulla ei olis taipumusta pahoinvointiin :/ Ei kuvat mitään, mutta sitten kun pitää katsella sivusta kun lammas avataan ja sisuskalut kaivetaan ulos niin kyllä pahaa tekee ja ei pyörtyminenkään kaukana ole (kokemusta on...) Ajattelinkin kysäistä että onko siellä teillä tämmöisiä, joille tulee leikkelyistä pahoinvointia tms. ja kuinka sen kanssa sitten jatkossa pärjäisi :) Täällä pohdiskelen, että onko mun elukkaan ihan turha hakea jos tämmöisiä taipumuksia :D

    Huh anteeksi pitkä sepustus! Mutta hei mahtava blogi sulla! Kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
  5. Jk: Joo, leikkelyt on huippuja :) Tosin ihmisvainajilla varmaan vielä jotenkin hyytävämpiä ensialkuun... Tosin kai yleisellä aloitellaan ensin jollain elimillä? En tiedä yhtään :D

    Anonyymi: Alkuun jokuset olivat hiukan huonovointisia, mutta kyllä näihin tottuu ja nykyisin kai kaikki/lähes kaikki suhtautuvat leikkelyihin vain suurella mielenkiinnolla :) Itsekin mietin, että mitenkähän näistä mahtaa selvitä, mutta kun asenne on kohdillaan, niin ei se nyt niin hirveää ole. Itselleni vaikein oli toinen leikkelymme syksyllä - silloin hiukan huimasi, ja jouduin välillä istuskelemaan jakkarallani.

    Samoin kerran erästä leikkausta työharjoittelussa klinikalla seuraillessani meinasin pyörtyä - en ällötyksestä tms., vaan kun seisoo paikallaan pitkiä aikoja kirkkaiden lamppujen alla yhteen pisteeseen keskittyneesti tuijottaen, voi näin käydä ja tästä meitä varoiteltiinkin etukäteen. Eli taukojumpasta (myös kavereiden!) on hyvä huolehtia ;) Jonain vuonna on kuulemma ollut tyyppejä, jotka ovat pyörtyilleet useampaankin otteeseen, mutta kun kavereilla on hyvät refleksit, niin kopin saa kaatuvasta kaverista otettua :D

    Itseäänhän voi testata katselemalla eläinlääkäri - ja lääkäriohjelmia (leikkaukset), käymällä työharjoittelussa klinikalla, ostamalla vaikka lihatiskistä sydämiä jne. (:D), mutta väittäisin, että jos vain tahtoa löytyy, niin kyllä noihin tottuu ja niistä selviää :)

    VastaaPoista
  6. (Haha, multa ei kannata pyydellä anteeksi liian pitkiä sepustuksia kun näköjään itse aina tuplaan, vaikka miten koittaisin selittää asiat lyhyesti :D)

    VastaaPoista
  7. Oi ihanaa kuulla että en ole ainut pahoinvointinen :D Kiitos vastauksesta! Ja kyllähän se varmaan niin on että niihin pidemmän päälle tottuu kun joutuu enemmän tekemään :) Ja kiitos taukojumppavinkistä :D Pitää laittaa muistiin että sitten kun toivottavasti joskus itsekkin leikkelyissä olen niin ei alkaa huimaamaan :D
    Tsemppiä sulle opiskeluihin! :)

    VastaaPoista
  8. Juu ja kyllä siitä taukojumpasta muistuttelee vielä maikatkin sitten, kun on ajankohtaista ;) Täytyy saada veri alaraajoista aivoille - lihaspumput, laskimoläpät jne. eli tsemppiä Galenoksen pänttäykseen ;D Ja kiitos!

    VastaaPoista
  9. Yleisellä aloitetaan suoraan balsamoiduilla ihmisruumiilla.. tai sian sydändissektio taisi sitä ennen olla.

    VastaaPoista